Opeopintojen viimeinen kolmannes on käynnistynyt.
Tähtäimessä olisi saada opinnot pakettiin joulukuussa. Viimeisen syksyn kattava
kysymys kuuluu: millaista on opettajan työhön liittyvä yhteistoiminta nyt ja
tulevaisuudessa. Pohdimme opettajan roolia yhteiskunnassa, mitä häneltä
vaaditaan tulevaisuudessa ja millaista yhteistyövalmiuksia pitäisi olla suhteessa
ammattikenttään ja muihin verkostoihin. Ammattikuvat muuttuvat nyt aika
vauhdilla, ja opettajan on pysyttävä kärryillä siitä, mitä kentällä tapahtuu. Etsimme
vastauksia mm siihen millä tavalla opettaja osallistuu kasvatustyöhön
opiskelijan nivelkohdissa, eli silloin, kun nuori elää aikaa, jolloin tulevaisuuden
ratkaisuja olisi tehtävä. Tämä on myös tällä hetkellä kuuma kysymys myös
kotioloissani, kun kaksospoikani ovat tämän vuoden abiturientteja.
Kirjareferaattitehtävää varten luin Juha Suorannan teoksen
Radikaali kasvatus (Gaudeamus 2005). Teos oli erittäin mielenkiintoinen, ja se
herätti paljon ajatuksia siitä, kuinka tärkeää on, että opettaja on
oikeudenmukainen ja että arkipäivän työtä ohjaa ehdoton tasa-arvon
kunnioittaminen. Opettajalla on merkittävä rooli nuoren kasvussa. Opettaja voi
vaikuttaa siihen, miten nuori tulkitsee ympäröivää yhteiskuntaa. Koen, että
kasvattajan tärkein tehtävä on saada nuori ajattelemaan kriittisesti: Opettaa häntä
hankkimaan tietoa ja kyseenalaistamaan sitä, opettaa asettumaan muiden asemaan,
eli empatiakykyä, ja muiden kunnioittamista.
Kesä meni. Kesäkuussa vedin Tamkin kulttuurialan
opiskelijoille Tapahtumatuotannon kesäkurssin. Tämä oli ensimmäinen koitokseni
kokonaisen kurssin (3 op) suunnittelusta ja vetämisestä. Metodinani oli pistää
opiskelijat heti hommiin, ja pitkien luentojen sijaan opiskelijat etsivät
paljon itse tietoa, ja tekivät neljän päivän aikana ryhmissä yhteensä neljä
erilaista tapahtuman tuotantosuunnitelmaa. Kurssi meni mielestäni ihan
kohtalaisesti, ja sain hyvää palautetta opiskelijoilta. Kurssi oli käytännön
läheinen, ja siitä sainkin kiitosta. Osallistujat oppivat, että hyvän
tapahtuman järjestäminen vaatii perusteellista suunnittelua. Itse sain paljon
varmuutta opettajana.
Kevään aikana päätin ryhtyä toteuttamaan pitkäaikaista
unelmaani, ja perustin oman teatterin. Sain toimintaan mukaan Oriveden seudun
kansalaisopiston, ja syyskuussa käynnistyi Tee Teatteri kansalasiopiston
kurssina. Opetan ja ohjaan teatteria ja näyttelijän työtä, ja tarkoituksena on tehdä ryhmälähtöinen esitys kevääksi 2018.
Ryhmä koostuu yhdeksästä orivesiläisestä nuoresta, joiden kanssa kokoonnumme yhtenä
iltana viikossa. Nautin opettamisesta, ja näiden nuorten kanssa toimimisesta
kerta kerralta enemmän. Tunnen olevani omalla maaperällä, ja olen todella
iloinen, että rohkenin hypätä tähän uuteen rooliin teatterin opettajana ja
ohjaajana.
Näillä eväillä jatkan opettajaopintojani vielä tämän syksyn.
Oppiminen ei varmasti kuitenkaan tähän syksyyn lopu, vaan tästä opettajaksi
kasvaminen vasta alkaa.
