Syksyn yhteenveto, eli onko mitään opittu?

Ensimmäinen lukukausi opettajaopintoja on nyt takana. On aika siis pohtia, mitä tästä on jäänyt käteen. 

Syksyn aikana olen ainakin ryhtynyt miettimään omaa identiteettiäni opettajana, millainen se on nyt, ja millainen se tulee olemaan sitten kun toimin opettajana. Olen saanut tutustua mukaviin kanssaopiskelijoihin, joita on ryhmässä monelta eri alalta. Olen saanut valtavasti uusia näkökulmia eri alojen käytäntöihin. Niitä on myös ropissut laariini tutustumiskäynneillä erilaisissa oppimisympäristöissä. Syksy on siis ollut antoisa, joskin toivoisin, että voisin käyttää enemmänkin aikaa opintoihini. Ehkä sitä aikaa siunaantuu kevätpuolella ja ensi syksynä enemmän.

Tässä vielä pohdintaa siitä, millä tasolla olen nyt liittyen arviointi-, kumppanuus-, opetus- / ohjaamis-, kulttuuri- ja hyvinvointiosaamisessa:

Olen ollut kehittämässä projektioppimisen mallia Tamkissa, ja ollut mukana yksikkömme suunnitteluryhmissä koko pitkän työurani. Opettajien kanssa yhteistyössä myös pedagogiset näkökulmat toimintaympäristöä muokatessa on tuttuja. Tällä hetkellä työympäristön arviointiosaaminen on kohtuullisen vahvaa, ja sijoitan osaamiseni soveltavan ja integroituneen välimaastoon.

Työhistoriani on myös tuonut minulle vahvaa kumppanuusosaamista. Ammattikorkeakoulun organisaatio, ja työryhmäkäytännöt ovat joka päiväisen työympäristöni vuoksi tuttua. Myös tästä näkökulmasta arvioin itseni soveltavan ja integroituneen osaajan lokeroon.

Opetus- ja ohjaamisosaamiseni on vielä hyvin alkuvaiheessa. Kuitenkin päivittäinen ohjaamistyöni, ja projektiohjausmallin kehittäminen on antanut minulle hyvän pohjan ja perspektiivin oppimiseen. Opetusosaamista tarvitsen vielä paljon, ja sitä on onneksi kevään aikana luvassa harjoittelun muodossa.

Työympäristöni on monikulttuurinen ja kansainvälinen, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että minun kulttuuriosaamiseni olisi kovin korkealla tasolla. Samoja ohjeita ja neuvoja latelen opiskelijan tai opettajan kulttuuritaustasta riippumatta. En osaa aina ottaa huomioon henkilön taustaa siltä kannalta, että suomalaiset käytännöt eivät ole hänelle välttämättä ennestään tuttuja. Minulla on paljon oppimista sen suhteen, että saisin työympäristöstäni kulttuurisesti joustavan. Tähän kun vaikuttaa monelta osin myös paljon minua korkeammat tahot. 

Olen ollut kehittämässä ja kehitän koko ajan työympäristömme turvallisemmaksi ja hyvinvointia edistäväksi. Tartun aina heti epäkohtiin, ja vien asioita eteenpäin. Olen käynyt työturvallisuus- ja työhyvinvointi koulutuksia, ja olen sisäistänyt näiden asioiden merkityksen. Sanoisin, että hyvinvointiosaamiseni on vahvaa.

Monenlaiset oppijat ja opetusmenetelmät

Saimme tehtäväksemme pienryhmissä tutustua erilaisiin oppijaryhmiin. Erilaisten ihmisten oppimiseen eri ikäkausina liittyy samankaltaisuuksia ja saman tyyppisiä oppimisen edellytyksiä. Kuitenkin joitakin erityispiirteitä - ja painotuksia on löydettävissä. Tässä tehtävässä tutustutaan viiteen erilaiseen oppijaryhmään.

Jokainen oppija on yksilö ja karkeita yleistyksiä tulee välttää. On kuitenkin hyvä tunnistaa erilaisia tarpeita oppimis – ja opetusprosessin eri vaiheissa ja näin voimme saada aikaan mielekkäämpää oppimista.

Millaisia erityispiirteitä tulee huomioida, kun kohtaamme seuraavia oppijaryhmiä?

1. Nuoret oppijoina, nuorisokoulutus 
2. Aikuiset oppijoina, aikuiskoulutus 
3. Maahanmuuttajat ja oppimisen monikulttuurisuus 
4. Oppimisvaikeuksien kanssa oppivat, lukivaikeudet 
5. Oppimisvaikeuksien kanssa oppivat, tarkkaavaisuuden hankaluudet 

Välillä pitää kuitenkin muistaa vähän levätä ja lomailla!

Näkymä Sokeritoppavuorelta antaa hieman perspektiiviä ihmisen eloon ja Brasilian lämmössä on hyvä ladata akkuja kesken kiireisen ja pimeän Suomen marraskuun.

 

Takaisin asiaan:

Ryhmämme tehtävänä oli tutkia, mitä asioita on hyvä huomioida, kun oppijaryhmä on monikulttuurinen. Tässä posterimallinen tiivistelmämme:

Tutustumista erilaisiin oppimisympäristöihin

Ensimmäisen syksyn aikana opintoihini kuuluu tutustuminen erilaisiin oppimisympäristöihin. Ryhmän kesken tutustuimme Poliisi ammattikorkeakouluun Hervannassa, sekä Kliinisten taitojen laboratorioon, joka on Tamkin, Tampereen Yliopiston ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yhteinen oppimisympäristö. Yksilökäynteinä Tamkin Proakatemiaan tutustumisen lisäksi vierailin Voionmaan opiston elokuvanäyttelijän linjalla.

Poliisi ammattikorkeakoulu, eli Polamk

Päällimmäisenä vierailusta Hervantaan Polamkiin jäi mieleeni, että wau!!

Poliisin työstä varmasti kaikilla on jonkinlainen mielikuva, joka perustuu pääasiassa elokuviin ja tv-sarjoihin. todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, mikäli koulutuksen perusteella jotain voi päätellä. Minä päättelen, ja harmittelen, että miksi minä en ole kouluttautunut poliisiksi. Poliisin työ on ihan järjettömän vaativaa ja kurin alaista, samalla niin kiehtovaa ja jännää. 

Erityisesti vaikutuksen teki minuun opiskelijoiden suoraselkäisyys ja arvokkuus poliisin univormuissa, joissa siis koulupäivät vietetään. Oikeasti heillä on poliisin tamineet päällä joka ikinen koulupäivä. On siihen ihan oikea ja perusteltu syykin: Aina kun sen univormun vetää päälle, on poliisin roolissa, ja poliisin velvollisuudet on muistettava. Siihen rooliin kasvetaan neljän opiskeluvuoden aikana.

Kierrettiin Polamkin tilat, ja ne tekivät kyllä vaikutuksen, tässä muutama esimerkki: valvontatilat mielettömine tekniikoineen, ajo-opetus kenttä, suuri tyhjä tila, jossa suoritettiin ampumisharjoituksia ja johon voitiin simuloida erilaisia poliisin kohtaamia tosielämän tilanteita ja jossa myös tehtiin fyysisiä harjoituksia. Erikseen on vielä voimankäytön oppimiseen tarkoitettu tila.

Vaikutuksen teki myös alueelle rakennettu kaupunki katuineen, liikkeineen ja kerrostaloineen, jossa voidaan harjoitella hyvin monen laisia tosielämän tilanteita. Kaupungista löytyi baari, kerrostaloasuntoja, liiketiloja ja poliisiasema....

Poliisin ammatissa tarvitaan paljon erilaisia taitoja. Tärkein näistä on ihmisen kohtaaminen ja psykologia, vasta näiden jälkeen tulee kuvaan kovemmat otteet, eli voiman käyttö ja fyysinen puoli. Hyvä niin.

Kliinisten taitojen laboratorio

Kliinisten taitojen laboratorio on uusi oppimiskeskus, joka sijaitsee Kaupin maastossa Taysin ja Tamkin lähellä. Kliinisten taitojen laboratoriossa Tamkin terveydenhoitoalan ja Yliopiston lääkäriopiskelijat pääsevät harjoittelemaan monipuolisesti alan töitä elvyttämisestä ja pistämisestä aina leikkaamiseen asti. Myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirin työntekijät jatkokouluttautuvat ja harjoittelevat samoissa tiloissa. Oppimisympäristössä on sairaalaa simuloivia tiloja, joissa on harjoittelunukkeja, joita voidaan käyttää erittäin monipuolisesti toimenpiteiden harjoitteluun. 

Kliinisten taitojen laboratorio on uudenlainen yhteistyömalli, jossa opiskelijat oppivat ja ammattilaiset pitävät ammattitaitoaan yllä. Hyvin samankaltainen yhteistyömalli toimii Mediapoliksessa, jossa media-alan opiskelijat toimivat yhteistyössä alan yrittäjien ja Yleisradion kanssa. Tämä malli on varmasti tulevaisuutta, ja sopii monille eri aloille. Voisin hyvin kuvitella, että myös poliisilaitos voisi toimia samassa ympäristössä poliisiopiskelijoiden ja miksi ei myös palolaitoksen ja ensihoitoyksikön kanssa.

Voinmaan opiston elokuvanäyttelijän linja

Voionmaan opisto on äskettäin muuttanut Tampereen Yliopistokampukselle, ja tilat ovat uutuuttaan kiiltävät, avarat ja valoisat. Elokuvanäyttelijöillä on oma suuri salinsa, jossa kaikki opetus tapahtuu. Elokuvanäyttelijän työn opiskelu on luonnollisesti näyttelijän työn oppimista, johon on sisällytetty yksi päivä viikossa kameran edessä näyttelemistä. Ryhmän vetäjän Pauli Porasen kaverina näinä päivinä on kuvaaja. Näyttelijän työ vaatii hyvää fyysistä kuntoa, ja kuntosaliharjoittelua ryhmällä onkin 2 – 3 kertaa viikossa. 

Keskustelin Paulin kanssa näyttelijän työn esteettömyydestä, ja näyttelijän työssä vaadittavasta fyysisestä kunnon tärkeydestä. Pohdimme voisiko tulevaisuudessa myös liikuntarajoitteiset henkilöt hakeutua näyttelijän uralle. Tällä hetkellä tietääkseni missään näyttelijän työn laitoksessa ei tämä ole madollista. Näyttelijänä voi kuitenkin toimia monella eri tavalla. Aina näyttelijä ei ole automaattisesti teatterin lavalla, vaan esimerkiksi kuunnelmissa ja radioteatterissa. Näyttelijät myös lukevat äänikirjoja. Itse pohdin paljon sitä, että hyvin monissa näytelmissä roolihenkilöt voisivat olla aivan yhtä hyvin pyörätuolissa. Näytelmän ohjauksesta kaikki kuitenkin loppujen lopuksi riippuu. Näyttelijä voi pitää yllä hyvää fyysistä kuntoa omien mahdollisuuksiensa rajoissa tietenkin. Näyttelijän työ taitaakin olla yksi niistä vanhakantaisen ajattelun tyyssijoja, jossa ei paljon uudistuksia nähdä. Ylläpidetään vanhoja uskomuksia näyttelijän työn raastavuudesta ja sen henkisestä ja fyysisestä kuormittavuudesta. Roolien rakentaminen koetaan melko mystisenä ja vaativana työnä.

Opiskelijoita valitessa Pauli Poranen piti tärkeänä, että valitut opiskelijat ovat ryhmätyökykyisiä. Narsismiin taipuvaiset hakijat pyritään karsimaan valintavaiheessa pois. Näyttelijän työ on aina tiimityötä, ja jos tähän ei kykene, ryhmäytymistä ei tapahdu. Pauli suosii pitkää orientoitumisjaksoa, koska juuri ryhmän tunteminen säästää monilta ongelmilta vuoden mittaisen opiskelun aikana. 

Opiskelijat olivat selvästi tosissaan ja innoissaan opinnoistaan. Monien tulevaisuuden haaveissa siinsi Teatterikorkeakoulu, ja aamupäivän aikana aihetta sivuttiinkin useasti. Moni nuorista on hakeutunut Voionmaan opistolle saadakseen hyvän pohjan Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Valmistuttuaan opiskelijat saavat kaksi todistusta: Kansalaisopisto -todistuksen sekä Teakin avoimen yliopiston todistuksen.