Tutustumista erilaisiin oppimisympäristöihin

Ensimmäisen syksyn aikana opintoihini kuuluu tutustuminen erilaisiin oppimisympäristöihin. Ryhmän kesken tutustuimme Poliisi ammattikorkeakouluun Hervannassa, sekä Kliinisten taitojen laboratorioon, joka on Tamkin, Tampereen Yliopiston ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yhteinen oppimisympäristö. Yksilökäynteinä Tamkin Proakatemiaan tutustumisen lisäksi vierailin Voionmaan opiston elokuvanäyttelijän linjalla.

Poliisi ammattikorkeakoulu, eli Polamk

Päällimmäisenä vierailusta Hervantaan Polamkiin jäi mieleeni, että wau!!

Poliisin työstä varmasti kaikilla on jonkinlainen mielikuva, joka perustuu pääasiassa elokuviin ja tv-sarjoihin. todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, mikäli koulutuksen perusteella jotain voi päätellä. Minä päättelen, ja harmittelen, että miksi minä en ole kouluttautunut poliisiksi. Poliisin työ on ihan järjettömän vaativaa ja kurin alaista, samalla niin kiehtovaa ja jännää. 

Erityisesti vaikutuksen teki minuun opiskelijoiden suoraselkäisyys ja arvokkuus poliisin univormuissa, joissa siis koulupäivät vietetään. Oikeasti heillä on poliisin tamineet päällä joka ikinen koulupäivä. On siihen ihan oikea ja perusteltu syykin: Aina kun sen univormun vetää päälle, on poliisin roolissa, ja poliisin velvollisuudet on muistettava. Siihen rooliin kasvetaan neljän opiskeluvuoden aikana.

Kierrettiin Polamkin tilat, ja ne tekivät kyllä vaikutuksen, tässä muutama esimerkki: valvontatilat mielettömine tekniikoineen, ajo-opetus kenttä, suuri tyhjä tila, jossa suoritettiin ampumisharjoituksia ja johon voitiin simuloida erilaisia poliisin kohtaamia tosielämän tilanteita ja jossa myös tehtiin fyysisiä harjoituksia. Erikseen on vielä voimankäytön oppimiseen tarkoitettu tila.

Vaikutuksen teki myös alueelle rakennettu kaupunki katuineen, liikkeineen ja kerrostaloineen, jossa voidaan harjoitella hyvin monen laisia tosielämän tilanteita. Kaupungista löytyi baari, kerrostaloasuntoja, liiketiloja ja poliisiasema....

Poliisin ammatissa tarvitaan paljon erilaisia taitoja. Tärkein näistä on ihmisen kohtaaminen ja psykologia, vasta näiden jälkeen tulee kuvaan kovemmat otteet, eli voiman käyttö ja fyysinen puoli. Hyvä niin.

Kliinisten taitojen laboratorio

Kliinisten taitojen laboratorio on uusi oppimiskeskus, joka sijaitsee Kaupin maastossa Taysin ja Tamkin lähellä. Kliinisten taitojen laboratoriossa Tamkin terveydenhoitoalan ja Yliopiston lääkäriopiskelijat pääsevät harjoittelemaan monipuolisesti alan töitä elvyttämisestä ja pistämisestä aina leikkaamiseen asti. Myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirin työntekijät jatkokouluttautuvat ja harjoittelevat samoissa tiloissa. Oppimisympäristössä on sairaalaa simuloivia tiloja, joissa on harjoittelunukkeja, joita voidaan käyttää erittäin monipuolisesti toimenpiteiden harjoitteluun. 

Kliinisten taitojen laboratorio on uudenlainen yhteistyömalli, jossa opiskelijat oppivat ja ammattilaiset pitävät ammattitaitoaan yllä. Hyvin samankaltainen yhteistyömalli toimii Mediapoliksessa, jossa media-alan opiskelijat toimivat yhteistyössä alan yrittäjien ja Yleisradion kanssa. Tämä malli on varmasti tulevaisuutta, ja sopii monille eri aloille. Voisin hyvin kuvitella, että myös poliisilaitos voisi toimia samassa ympäristössä poliisiopiskelijoiden ja miksi ei myös palolaitoksen ja ensihoitoyksikön kanssa.

Voinmaan opiston elokuvanäyttelijän linja

Voionmaan opisto on äskettäin muuttanut Tampereen Yliopistokampukselle, ja tilat ovat uutuuttaan kiiltävät, avarat ja valoisat. Elokuvanäyttelijöillä on oma suuri salinsa, jossa kaikki opetus tapahtuu. Elokuvanäyttelijän työn opiskelu on luonnollisesti näyttelijän työn oppimista, johon on sisällytetty yksi päivä viikossa kameran edessä näyttelemistä. Ryhmän vetäjän Pauli Porasen kaverina näinä päivinä on kuvaaja. Näyttelijän työ vaatii hyvää fyysistä kuntoa, ja kuntosaliharjoittelua ryhmällä onkin 2 – 3 kertaa viikossa. 

Keskustelin Paulin kanssa näyttelijän työn esteettömyydestä, ja näyttelijän työssä vaadittavasta fyysisestä kunnon tärkeydestä. Pohdimme voisiko tulevaisuudessa myös liikuntarajoitteiset henkilöt hakeutua näyttelijän uralle. Tällä hetkellä tietääkseni missään näyttelijän työn laitoksessa ei tämä ole madollista. Näyttelijänä voi kuitenkin toimia monella eri tavalla. Aina näyttelijä ei ole automaattisesti teatterin lavalla, vaan esimerkiksi kuunnelmissa ja radioteatterissa. Näyttelijät myös lukevat äänikirjoja. Itse pohdin paljon sitä, että hyvin monissa näytelmissä roolihenkilöt voisivat olla aivan yhtä hyvin pyörätuolissa. Näytelmän ohjauksesta kaikki kuitenkin loppujen lopuksi riippuu. Näyttelijä voi pitää yllä hyvää fyysistä kuntoa omien mahdollisuuksiensa rajoissa tietenkin. Näyttelijän työ taitaakin olla yksi niistä vanhakantaisen ajattelun tyyssijoja, jossa ei paljon uudistuksia nähdä. Ylläpidetään vanhoja uskomuksia näyttelijän työn raastavuudesta ja sen henkisestä ja fyysisestä kuormittavuudesta. Roolien rakentaminen koetaan melko mystisenä ja vaativana työnä.

Opiskelijoita valitessa Pauli Poranen piti tärkeänä, että valitut opiskelijat ovat ryhmätyökykyisiä. Narsismiin taipuvaiset hakijat pyritään karsimaan valintavaiheessa pois. Näyttelijän työ on aina tiimityötä, ja jos tähän ei kykene, ryhmäytymistä ei tapahdu. Pauli suosii pitkää orientoitumisjaksoa, koska juuri ryhmän tunteminen säästää monilta ongelmilta vuoden mittaisen opiskelun aikana. 

Opiskelijat olivat selvästi tosissaan ja innoissaan opinnoistaan. Monien tulevaisuuden haaveissa siinsi Teatterikorkeakoulu, ja aamupäivän aikana aihetta sivuttiinkin useasti. Moni nuorista on hakeutunut Voionmaan opistolle saadakseen hyvän pohjan Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Valmistuttuaan opiskelijat saavat kaksi todistusta: Kansalaisopisto -todistuksen sekä Teakin avoimen yliopiston todistuksen.