Mietteitä kevään teemoista

Kesä alkaa olla käsillä, ja on tullut hetki katsoa hieman taustapeiliin, ja tehdä yhteenvetoa kevään opinnoista. Isoja teemoja on jälleen käsitelty, ja ehkä olen myös ottanut pienen askeleen kohti opettajuutta. 

Millaista opettajuus siis on nyt, ja mitä se mahtaa tulevaisuudessa olla?

Opettajan työ on murroksessa, se on selvää. Pienemmillä resursseilla pitäisi tulevaisuudessa pärjätä, mutta silti vaatimukset kasvavat. Henkilökohtaistaminen ja joustavat opintopolut luovat monenlaisia haasteita, eikä niistä vähäisin ole resurssien vähäisyys ja opettajan jaksaminen. Opiskelijat osaavat myös vaatia yksilöllistä ohjaamista. Tämä vie väistämättä opettajan työn lähemmäs valmentajan roolia, eli ohjaavaa opettajuutta. On siis osattava myös päästää irti vanhoista tavoista ja pedagogisista menetelmistä. 

Vaakakupissa on toisaalta teoreettisen tiedon jakaminen, ja toisaalla käytännönläheinen ja työelämälähtöinen oppiminen. Tasapainoilua tässä on jo kauan ollut olemassa, mutta jos keskitytään vain juuri käsillä olevaan käytännön tehtävästä suoriutumiseen, opimmeko ymmärtämään asiayhteyksiä ja taustoja? Kuinka käy kehittämistyön?

Arviointi tulee olemaan tulevaisuudessa myös aika erilaista. Kuinka yksilöllisen opintopolun käyneitä opiskelijoita voi arvioida? Onko hyväksytty / hylätty –malli oikea tie, ja jos on, mitä se kertoo työnantajille työntekijästä? Kuinka suurta osaa näyttelee oppijan oma arviointi, ja entä jos se on ristiriidassa opettajan arvioinnin kanssa? Vastuu tulee olemaan kova, eikä kovinkaan mielekäs. Parhaimmillaan arvioinnin tehtävä on motivoida ja kannustaa, mutta missä menee raja, jos kyseessä on vähän haastavampi oppija?

Kevätlukukausi on ollut antoisa, ja erityisesti harjoittelut ovat olleet opettavaisia. Olen saanut tehdä harjoitteluni omassa työympäristössäni, ja apua on ollut hyvin saatavilla. Harjoittelun aikana olen oivaltanut, että koko homma onkin ajateltava oppijan näkökulmasta, eikä opettamisen näkökulmasta.  Miten oppija oppii? 

Erilaisia pedagogisia lähestymistapoja on paljon kertynyt reppuuni, ja toivottavasti pääsen niitä myös tulevaisuudessa käyttämään. Olen huomannut, että toiminnalliset menetelmät ja vuorovaikutus ovat oppimisen kannalta äärimmäisen tärkeitä seikkoja. Rauhallisuuteen ja oikeaan tauottamiseen aion tulevaisuudessa keskittyä. Yritän antaa aikaa oppimisprosessille.