Pedagogisia lähestymistapoja

Tutustuimme erilaisiin pedagogisiin lähestymistapoihin pienryhmissä:

-        SULAUTUVA OPPIMINEN-BLENDED LEARNING

-        KÄÄNTEINEN LUOKKAHUONE-FLIPPED CLASSROom

-        TUTKIVA OPPIMINEN..   ILMIÖ-OPPIMINEN

-        DRAAMAOPETUS…TOIMINNALLISET JA OSALLISTAVAT MENETELMÄT

-        ELÄMYS-JA SEIKKAILUPEDAGOGIIKKA

      PBL 

Draamapedagogiikka

Draama opetusmenetelmänä kulkee leikin ja terapianvälimaastossa. Se voi olla kevyttä tutustumisleikkiä, jonka avulla luodaan hyvää mieltä ja iloa luokkaan ryhmäytymisen toteutumiseksi. Tällöin ei välttämättä edes käytetä nimitystä draama vaan puhutaan erilaisista toiminnallisista oppimismenetelmistä.

Opetusmenetelmän rajamailla liikutaan myös, kun draaman avulla on tarkoitus auttaa tai parantaa draamaan osallistuvien henkilökohtaista suhdetta johonkin ongelmaan. Tällöin on usein kyse psyko- tai sosiodraamasta, joka on terapeuttinen menetelmä, ei opetusmenetelmä.

Draamaa on käytetty erityisesti lasten kanssa ja draamaohjauksesta tai draa-

mapedagogiikasta on kirjoitettu paljon erityisesti leikki- ja esikouluikäisten lasten kanssa työskentelevien piirissä. Draamaa käytetään varhaiskasvatuksessa esimerkiksi tunteiden tunnistamisessa ja hyväksymisessä, elämyksissä, joiden avulla esimerkiksi erilaisuutta voidaan käsitellä. Draamaa voidaan soveltaa nukketeatterissa, tanssissa, tarinoissa ja

leikissä (esim. Helenius, 2000).

Draamaa on helppo soveltaa myös ammatillisessa koulutuksessa. Monia käytännön työtehtäviä voi tutkia draamamenetelmien avulla.

Opettajan rooli draamassa:

-        toimia draaman mahdollistajana

-        on luoda uusia oppimisen mahdollisuuksia

-        on olla opastaja, kannustaja, kyseenalaistaja

-        esittää ryhmälle kysymyksiä: miksi, mitä ja miten

-        rentouttaa ryhmää

-        johdattaa toimintaa eteenpäin ja myös haluttuun suuntaan, jos ryhmä keskittyy epäolennaisuuksiin, eli pitää draama halutussa aiheessa

-        luoda uusia fiktiivisiä oppimisympäristöjä yhdessä oppijoiden kanssa

-        luoda oppijoille vapauden tutkia, luoda, katsoa, kokeilla

-  Draaman käyttö vaatii opettajalta mielikuvitusta, asialle omistautumista, rohkeutta, innokkuutta ja ainakin prosessidraamassa koulutusta

è Opettajan on tärkeää muistaa, että hän toimii opettajana, ei esimerkiksi terapeuttina. Opettajan on tehtävä selkeä ero opetuksen ja terapian välille

Käyttökelpoista esim.:

-        ihmisten kohtaamisen harjoitteluun

-        empatia- ja eläytymistaidot

-        Hops-keskusteluissa visiointiin

-        omien mielipiteiden ilmaisun opettelemiseen

-        yleisaineissa (kielet, historia, äidinkieli, luonnontieteet…)

-        työelämätaitojen opettamiseen

Aloita pienestä, harjoittele vaikka muutama ryhmäytymisleikki ensin.

(Kankaanpää & Peltola, 2014)

Oppija

-        pääsee pohtimaan ihmisen käyttäytymismalleja

-        ratkaisemaan ongelmia

-        oppii käyttämään empatia ja eläytymiskykyä

-        käsittelemään asioita käytännön kautta

-        parantaa vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja

-        onnistumisen mahdollisuuksia

-        ennakkoluulojen hälventämistä

-        fyysinen (tekemällä) oppiminen: asiat jäävät toisella tavalla mielen (jonkin laitteen toiminta, asiakkaan kohtaaminen…historia, kielet, ympäristöasiat, ym)

-        roolin takaa voi olla helpompi ilmaista mielipiteitään

Draaman työtavat ja tekniikat ovat lähtöisin eri lähteistä: teatterista, kirjallisuudesta, psykologiasta, terapiasta, taiteesta. Se on tekemistä, asioiden käsittelyä, reflektointia ja arviointia.

Draama on kurinalaista toimintaa ja hyvään suunnitteluun kannattaa ainakin aloittelevan opettajan panostaa:

-        selkeät ja yksinkertaiset ryhmälle suunnatut tavoitteet

-        selkeät ja yksinkertaiset oppimistavoitteet

-        tarkoituksenmukainen ja innostava sisältö

-        tarvittavat välineet ja materiaalit

-        selkeä impulssi draamatyöskentelyn aloittamiseen

-        valmiiksi mietityt kysymykset, joilla toimintaa organisoidaan

Esimerkkejä työskentelytavoista:

Lämmittely ja ryhmäytyminen:

-        käyttökelpoinen missä ja minkä tahansa ryhmän kanssa

-        leikkimistä

-        toisen hyväksymistä

-        pelon ja jännityksen karkoitusta

-        tutustumista

-        löytyy paljon erilaisia malleja

Improvisaatio:

-        voi olla lyhytkestoinen tutkielma

-        perustuu oppijan omaan kokemusmaailmaan

-        luodaan fiktiivisiä maailmoja opetettavan aiheen /teeman ympärille

-        lähtökohta voi olla jokin valokuva, elokuva, teksti, biisi..

-        kaksoisroolit, eli liikutaan fiktion ja tosielämän rajalla: Oppijat luovat itse roolinsa, roolit toimivat niin kauan, kuin yhteisesti niihin uskotaan.

-        tutkitaan teemaa eri roolien kautta, eli erilaisista näkökulmista

Prosessidraama:

-        kesto voi vaihdella paljon

-        tarvitaan perusidea, eli ryhmää kiinnostava aihe, jonka tarkoituksena on aktivoida yhteisen draamaprosessin kehittyminen

-        opettajalla keskeinen rooli: voi olla mukana tarinassa, antaa ohjeita sivusta ja vain pistäytyä tarinassa, yhdistää osallistujien kokemuksia rooleihin, kuunnella herkästi ja olla ryhmää varten.

Tyypillisiä piirteitä ovat: -

-        keskeneräisyys ja karheus: osanottajien yksittäisten tekojen ja tapahtumien merkitys on suuri ja toiminnan suuntaa ohjaava

-        kokonaisuus koostuu fragmenteista: ei etene loppuun yhtenäisenä kaarena, muodostuu palasista, jotka ovat rinnakkain tai peräkkäin

-        toiminta syntyy tässä ja  nyt

-        osanottajien vaikutus prosessin muotoutumiseen oleellista, opettajan tehtävä vain ohjailla tapahtumien suuntaa

-        tyylilaji on leikinomaisuus: todellisia ja vakaviakin asioita lähestytään leikinomaisesti. Ollaan tosissaan leikissä tai leikitään tosissaan.

-        vaikutuksia tai oppimista ei voi määritellä tarkasti etukäteen

Draamatarinan pitää:

-        herättää kiinnostus ja ylläpitää sitä

-        houkutella osanottajat ottamaan riskejä, ja lähtemään mukaan toimintaan

-        rakentua joukosta työtapoja, jotka pitävät yllä turvallisuutta ryhmässä

Draamaprosessissa osanottajat eivät pyri esittämään oikeita ja todellisia ihmisiä, kuten näyttelijät teatteriesityksessä, vaan tarinan henkilöt ovat rooleja, joilla on erilaisia pyrkimyksiä ja joissa osanottajat tai opettaja pistäytyvät esittämässä näitä pyrkimyksiä. Rooleissa he voivat toimia myös omana itsenään.

Draamatarinan lopetus:

-        käydään ryhmän kanssa tarina läpi ja kootaan yhteen prosessin herättämiä ajatuksia

-        analyysi ja reflektointi

Prosessidraama etsii mieluummin tärkeitä kysymyksiä kuin esittää uudelleen ja tunnettuja totuuksia. Prosessidraama arvostaa epävarmuuden ja epätietoisuuden ilmauksia ja kyseenalaistaa epävarman ja varman totuuden rajan.